Bahram Chobin

Bahram Chobin (k. 591, keskipersiaksi Wahrām Čōbēn, Uuspersiaksi بهرام چوبین) oli Sasanidien valtakunnan Mihranin sukuun kuulunut aatelinen, sotapäällikkö ja lyhytaikaisesti valtakunnan kuninkaiden kuningas eli šahanšah hallitsijanimellä Bahram VI vuosina 590-591.

Bahram Chobin 𐭥𐭫𐭧𐭫𐭠𐭭
Iranin ja Aniranin kuninkaiden kuningas
Bahram VI:n hopeadrahma
Persian kuningas
Valtakausi	590-591
Edeltäjä	Khosrau II
Seuraaja	Khosrau II (Toinen valtakausi)
Kuollut	591 Fergana, Länsiturkkilainen kaanikunta
Puoliso	Gordiya
Lapset	Mihran Noshrad Shapur
Suku	Mihranin suku
Isä	Bahram Gushnasp
Uskonto	Zarathustralaisuus

Hän nousi kuuluisuuteen saavutettuaan suuren voiton Göktürkeista ja Hefthaliiteista koostunutta hyökkäystä vastaan idässä. Myöhemmin Bahram ajautui konfliktiin kuningas Hormizd IV:n kanssa. Tämä kulminoitui Bahramin nöyryyttämiseen, jonka seurauksena hän nousi kapinaan ja onnistui myöhemmin syrjäyttämään Hormizdin murhan jälkeen kuninkaaksi nousseen Khosrau II:n. Bahramin saapuessa pääkaupunki Ktesifoniin Khosrau II pakeni Itä-Roomaan, josta hän alueluovutuksia vastaan sai sotilaallista apua keisari Maurikiokselta, jonka seurauksena Bahram syrjäytettiin ja joutui pakenemaan Länsiturkkilaisten kaanikuntaan. Myöhemmin hänet salamurhattiin Khosrau II:n toimesta.

Bahram on huomattava Sasanidien historiassa olemalla ensimmäinen ei-Sasanidi yli kolmeen vuosisataan joka onnistui vakavasti haastamaan Sasanididynastian vallan

Bahramista tuli myöhemmässä persialaisessa kirjallisuudessa ja kansanperinteessä merkittävä sankarihahmo, jonka seurauksena hänen elämästään ja teoistaan on jäänyt useita toisistaan poikkeavia kertomusperinteitä.

Elämäkerta

Tausta

Bahram Chobin kuului Mihranin klaaniin, joka oli yksi Iranin seitsemästä suuresta aatelissuvusta. Bahramin isä oli Sasanidien sotapäällikkö Bahram Gushnasp, joka oli Khosrau I:n valtakaudella ollut osallisena Itä-Roomaa vastaan käydyissä sodissa sekä Himyarin kuningaskuntaa vastaan käydyissä sodissa. Bahramilla oli kolme sisarusta, sisko Gordiya, sekä veljet Gorduya ja Mardansina.

Al-Tabarin mukaan Gordiya oli Bahram Chobinin sisar ja myös hänen vaimonsa. Sisarusavioliitto ei ollut sasanidiajan ylimystössä täysin poikkeuksellinen ilmiö, ja sitä on yhdistetty zoroastralaiseen xwēdōdah-perinteeseen. Myöhemmissä lähteissä, kuten Ferdowsin Šāhnāmessa, tätä suhdetta ei kuitenkaan kuvata yhtä avoimesti.

Varhainen ura

Theofylaktos Simokattesin mukaan Bahram aloitti sotilasuransa kuningas Khosrau I:n henkivartijana, mutta pian liittyi mukaan Khosrau I:n sotiin Itä-Roomalaisia vastaan. Ennen sotilasuraa Bahram toimi Mihranin suvulle perinteisesti kuuluneen Raynkaupungin marzbanina eli markkreivinä. Vuonna 572 hän oli osallisena Daran linnoituksen valloittamisessa, jossa hänen kerrotaan toimineen ratsuväenkomentajana ja pian tämän jälkeen hänet ylennettiin pohjoisen (Adurbadaganin ja Meedian provinssit) Spahbediksi, joka toimi Sasanidien korkeimpana sotilasarvona. Tämän jälkeen Bahram soti pitkään Itä-Roomalaisia vastaan Mesopotamian suunnalla. Theophylaktos Simokattesin mukaan Bahram oli osana myös mukana Khosrau I:n sotaretkillä Armeniassa.

Bahram Chobin taistelemassa Sava Shahia (Bagha Qhagan) vastaan

Sota Göktürkkilaisia ja Heftaliitteja vastaan

Vuoden 588 loppupuolella idässä Göktürkkilaisten kaani Bagha Qaghan (Persialaisissa lähteissä Shawa/Sava/Saba) yhdessä Heftaliittivassaleidensa kanssa hyökkäsivät Iraniin, ylittivät Amudarja-joen ja etenivät Badghisiin ja Heratiin asti. Sotaneuvostossa Bahramille annettiin Khorasanin kuvernöörin virka ja hänet valittiin ylipäälliköksi johtamaan sotaretkeä Göktürkkilaisia vastaan. Perimätiedon mukaan hän valitsi 12 000 ratsumiestä komennettavakseen.

Tämän jälkeen Bahram eteni nopeasti ja kohtasi suuren Göktürkkilaisten armeijan, jonka hän päihitti ja pian onnistui valloittamaan takaisin Balkhin. Pian hän ylitti Amudarja-joen ja kohtasi turkkilaisten armeijan toisen kerran, jossa hän onnistui saavuttamaan murskaavan voiton, kaappaamaan kaanin aarrekammion sekä kultaisen valtaistuimen ja jopa tappoi itse Bagha Qaghanin, perinteisesti henkilökohtaisesti ampumallaan nuolella. Bagha Qaghanin poika Birmudha yritti vastahyökätä, jonka Bahram onnistui torjumaan ja jonka seurauksena Birmudha jäi sotavangiksi ja lähetettiin kuningas Hormizdille Ktesifoniin, jossa häntä pidettiin neljäkymmentä päivää, kohdeltiin kunnioittavasti ja lopulta päästettiin vapaaksi.

Kapina ja sisällisota

Bahramin Chobinin kapinan aikajanoista on olemassa erilaisia versioita. Perinteisen version mukaan suuren turkkilaisia vastaan saavutetun voittonsa jälkeen Bahram lähetettiin länteen Kaukasuksen suunnalle. Vuoden 588 aikana Kaukasian Iberia aloitti kapinan persialaisia vastaan ja seuraavana vuonna iberialaisista, georgialaisista ja Mazkutk-nomaadeista, mahdollisesti hunneista mutta historioitsija Sebeoksen mukaan Khazaareista, koostuva armeija hyökkäsivät Adurbadaganiin, mahdollisesti samanaikaisesti Itä-Roomalaisten kanssa. Bahramin saavuttua Kaukasukselle molemmat armeijat vetäytyivät Adurbadaganista, mahdollisesti johtuen Bahramin voitosta Mazkutk-armeijaa vastaan samalla tappaen heidän kuninkaansa, jonka jälkeen Bahramin kerrotaan tehneen sotaretken "Suaniaa" vastaan, jonka hän onnistui valtaamaan ja tämän jälkeen hän soti vielä Kolkhisissa.

Tämän version mukaan Bahram koki Araks-joella melko vähäisen tappion tai takaiskun Itä-Roomalaista komentajaa Romanusta vastaan. Hormizd IV, joka oli näki Bahramin maineen ja suosion uhkana sekä koska hän uskoi että Bahram oli pitänyt salassa turkkilaisilta saatuja aarteita itsellään, päätti erottaa Bahramin virastaan ja myös nöyryyttää hänet, tarinasta riippuen joko lähettämällä hänelle värttinän, kahleet tai mekon viitaten että hän oli alhainen kuin orja ja kiittämätön kuin nainen. Bahram reagoi tähän ryhtymällä kapinaan, johon hänen miehensä liittyvät koska he ovat tyrmistyneitä heidän suositun komentajansa saamasta kohtelusta.

Toisen version mukaan Bahram aloitti kapinansa pian turkkilaisia vastaan saavutetun voittonsa jälkeen ollessaan vielä idässä Khorasanin seudulla. Bahram joutuu nöyryytetyksi, jonka seurauksena hän nimittää uuden kuvernöörin Khorasanille ja marssii länteen armeijansa kanssa Rayn kautta kohti Ktesifonia. Theodor Nöldeke suosi versiota jossa Bahram kapinoi tappionsa jälkeen Kaukasuksella, mutta myöhemmin löydetyn itäsyyrialaisen kroniikan perusteella Bahram olisi kapinoinut ollessaan vielä idässä.

Bahramin kapina oli ensimmäinen kerta kolmeen vuosisataan jolloin Sasanididynastian valtaa vakavasti haastoi Parthialaissukuun kuulunut ei-sasanidi. Bahramia vastaan lähetettiin Azen Gushnaspin johtama armeija, mutta armeija petti Azen Gushnaspin, murhasivat hänet ja vaihtoivat puolia. Sen jälkeen Hormizd lähetti Sarames Vanhemman Bahramia vastaan, mutta Bahram päihitti hänet taistelussa ja teloitutti hänet norsuilla. Pian tämän jälkeen Ktesifonissa tapahtui palatsivallankumous Khosrau II:n tukemana ja hänen enojensa, Bistahmin ja Bendoyihn toteuttamana, jonka seurauksena Hormizd IV syöstiin vallasta, sokaistiin ja myöhemmin teloitettiin ja Khosrau II julistettiin kuninkaaksi. Bahram käytti tätä hyödykseen oikeuttaakseen vallankaappauksen kostona Hormizdin murhasta. Khosrau II yritti rauhoittaa Bahramia viestien välityksellä, tässä onnistumatta. Pian tämän jälkeen Bahram saavutti Nahrawan kanaalin lähellä Ktesifonia, jossa hän taisteli Khosraun merkittävästi pienempää armeijaa vastaan useita päiviä, mutta lopulta heidän taistelutahto alkoi pettää ja Bahram päihitti heidät. Bahramin lähestyessä Ktesifonia Khosrau joutui pakenemaan Itä-Rooman valtakuntaan, jonka mahdollisti Benduyihn harhautus teeskentelevällä olevansa Khosrau, jonka jälkeen Bahram saavutti kaupungin ja kruunasi itsensä kuninkaaksi. Khosrau II pakeni 30 muun aatelisen kanssa Itä-Rooman omistamaan Syyriaan, jossa hän sai lämpimän vastaanoton ja pian onnistui kirjoittamaan keisari Maurikiokselle.

Valtakausi

Bahram pyrki oikeuttamaan vallankaappaustaan vetoamalla hänen sukunsa yhteyksiin sasanideja ennen hallinneisiin Arsakideihin sekä väittämällä Sasanidien ensimmäisen hallitsijan, Ardaširin, olleen paimentolaisen poika ja nousukas joka laittomasti anasti vallan legitiimeiltä Arsakideilta.

Bahramin kerrotaan myös vedonneen Iranissa olleisiin eskatologisiin uskomuksiin ja huoliin jotka syntyivät käsityksestä että Iranissa käytetyn kalenterin mukaan, jossa ajanlasku alkoi oletetusta profeetta Zarathustran synnyinvuodesta, oltiin lähestymässä Zarathustran vuosituhannen loppua jota ennusti kaaos ja tuhoisat sodat Persian naapureiden kanssa. Monet Bahramin kannattajat uskoivat että hän oli persialaisen eskatologian lupaama pelastaja, Kay Bahrām Varjāvand, joka palauttaisi Arsakidivallan ja aloittaisi uuden tuhatvuotisen dynastian. Bahram alkoi myös omissa nimissään painaa kolikoita.

Bahram yritti myös vakiinnuttaa hallintoaan yrittämällä muodostaa liittolaisuuksia armenialaisten aatelisten kanssa. Pseudo-Sebeoksen mukaan hän tarjosi armenialaisille heidän kuningaskuntansa palauttamista, mikäli nämä tukisivat hänen kapinaansa. Mušeł II Mamikonian kuitenkin hylkäsi tarjouksen ja armenialaiset liittyivät Khosrau II:n ja Itä-Rooman puolelle.

Vuoden 590-591 aikana Khoraus II oli neuvotellut keisari Maurikioksen kanssa sopimuksen, jossa hän luovuttaa Amidan, Daran ja Martyropoliksen takaisin Itä-Roomalle sekä sitoutui olemaan sekaantumasta Armenian asioihin, tosiasiallisesti luovuttaen Armenian roomalaisille ja vastineeksi sai Itä-Rooman tuen hänen pyrkimyksissään saada takaisin valtaistuimensa. Khosrau oli saanut roomalaisilta noin 40 000 sotilasta, noin 12 000 armenialaista Mūšel II Mamikonianilta sekä 8 000 Bistahmin ja Benduyihn kokoamaa ja johtamaa persialaista lojalistia. Vuoden 591 alkupuolella Komentioluksen johtamat roomalaiset hyökkäsivät Mesopotamiaan ja Bistahmin, Benduyihn ja Mušełin johtamat armeijat liikkuivat Adurbadaganiin.

Estääkseen armeijoita yhdistymästä, Bahram marssi merkittävästi pienemmän armeijansa kanssa pohjoiseen kohti Adurbadagania, mutta ei kerennyt tarpeeksi nopeasti paikalle estääkseen sitä. Bahram kohtasi yhdistyneen armeijan Urmiajärven lähellä sijaitsevalla Blarathon-joella, jossa he ottivat yhteen kolmen päivän ajan ilman tulosta. Neljäntenä päivänä Benduyih onnistui vakuuttamaan armahduksia tarjoamalla merkittävän osan Bahramin armeijasta vaihtamaan puolia, jonka seurauksena taistelu päättyi Bahramin tappioon ja Bahramin leiri, vaimot ja lapset jäivät vihollisten vangiksi.

Bahram Chobinin sola Ilamin provinssissa Iranissa, jossa kansantaruston mukaan Bahramin kerrotaan piileskelleen pakonsa aikana

Pako ja kuolema

Bahram pakeni 4 000 miehen kanssa itään kohti Nišapuria, Sasanidien lojalistiarmeija hänen kannoillaan koko matkan ajan, mutta onnistui päihittämään heidät taistelussa sekä myöhemmin myös Karenin sukuun kuuluneen aatelisen johtaman armeijan lähellä Qumista. Lopulta hän onnistui pakenemaan nimeämättömän Turkin kaanin hoviin, jonka ollaan oletettu olevan Birmudha, hoviin. Bahram meni kaanin palvelukseen ja sai lisää mainetta ja kunnioitusta palvelemalla kenraalina sekä myöhemmin myös estämällä kaanin veljen Byghun (mahdollisesti sotkeutunut versio Yaghbusta) aloittaman salaliiton. Khosrau II näki Bahramin edelleen uhkana, jonka takia hän komensi Bahramin salamurhattavaksi, jonka seurauksena Bahram kuoli vuonna 591 Turkin kaanin hovissa Ferganassa.

Lähteet

• Areshian, Gregory E.: Empires and Diversity: On the Crossroads of Archaeology, Anthropology, and History, s. s.158-159. Cotsen Institute of Archaeology Press, 2013. Teoksen verkkoversio Viitattu 30.7.2026.
• James Howard-Johnston: ḴOSROW II Encyclopedia Iranica. 2018-. Encyclopaedia Iranica foundation. Viitattu 30.7.2026.
• Maria Brosius: WOMEN i. In Pre-Islamic Persia. Encyclopedia Iranica: Encyclopedia Iranica Foundation, 2000. Teoksen verkkoversio Viitattu 30.7.2026.
• Rezakhani, Khodabad: ReOrienting the Sasanians: East Iran in Late Antiquity, s. 178. Edinburgh University Press, 217. Teoksen verkkoversio Viitattu 29.7.2026.
• Shahbazi, Alireza Shapour: Bahrām VI Čōbīn. 7.27.2016 painos. Encyclopaedia Iranica: Encyclopaedia Iranica Foundation, 1988. Teoksen verkkoversio Viitattu 29.7.2026.
• Shoemaker, Stephen J.: The Apocalypse of Empire; Imperial eschatology in Late Antiquity and Early Islam, s. 107-110. University of Pennsylvania press, 2018. Teoksen verkkoversio Viitattu 30.7.2026.
• Simokattes, Theophylaktos: The History of Theophylact Simocatta, s. 100-102. Kääntänyt Michael Whitby ja Mary Whitby. Oxford University Press, 1986. Teoksen verkkoversio Viitattu 29.7.2026.
• Syvänne, Ilkka: The Military History of Late Rome AD 565-602, s. 226. Pen and Sword, 2022. Teoksen verkkoversio Viitattu 29.7.2026.

Edeltäjä: Khosrau II

Persian kuningas 590-591

Seuraaja: Khosrau II